Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2018
30123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

RSS

 Eläintenkouluttaja vai eläinten kouluttama?
23.05.2018 20:24 | viksuotus

Vai molempia?

Eläinten käyttäytyminen kiinnostaa valtavan paljon mutta miksi? Olisi kai paljon helpompi tyytyä ajatukseen, että ne nyt vaan ovat tuollaisia. Ei sen enempää hyvällä kuin huonollakaan ajatuksella, mutta kuitenkin. Mikähän se on se juttu joka ajaa ihmistä perehtymään johonkin tiettyyn, jollekin toiselle ihan pöljältä tuntuvaan asiaan? En tiedä, mutta minun kohdalla se pöljä asia on eläinten käyttäytyminen. Olen ollut kiinnostunut myös ihmisten käyttäytymisestä, mutta nyt kävi niin että eläimet vei voiton!

Omakohtaista kokemusta löytyy kasapäin vuosien varrella olleista lemmikeistä ja kotieläimistä, omista ja muiden. Nuorena en tietenkään niistä ole mitään ymmärtänyt, vaan saanut lähinnä, noh, kokemuksia erilaisista käyttäytymismalleista ja todistaa lajityypillistä käyttäytymistä eläinten joutuessa toimestani omituisiin tilanteisiin. 

Esimerkiksi en mitenkään voinut käsittää, miksi kääpiökani ei voinut olla saksanpaimenkoiran kaveri. Olin about 10-vuotias. Yritin useaan otteeseen näyttää koiralle kania, jotta he voisivat olla kavereita ja sitten voisimme kaikki leikkiä yhdessä. Siinä vaan kävi toistuvasti niin, että kani pysyi liikkumatta tiettyyn pisteeseen saakka, kuin myös koira. Mutta kun kani lopulta säntäsi johonkin suuntaan, säntäsi koira perään. Mitä tässä oikeasti tapahtui? Molemmat käyttäytyivät lajilleen tyypillisesti, niin kuin evoluutio hengissä pysymisen takaamiseksi on muokannut nämä eläimet käyttäytymään. Toiselle vieraan eläimen näkeminen tarkoitti hengenlähtöä ja toiselle välipalaa. Minusta se vaan tuntui niin käsittämättömältä, että miten ne eivät tykkää toisistaan, vaikka minä tykkään molemmista.

Toinen, hieman toisenlainen kokemus oli jokunen vuosi myöhemmin koirani Kamun kanssa. Kamu kulki usein mukana kun lähdin hevosen kanssa ratsain maastoon. Kerran siinä kulkiessa ihmettelin että mihin se koira nyt on menossa, kun Kamu jättäytyi hevosen taakse tienlaitaan kulkemaan. Siinä katseella koiraa seuratessa ja ihmetellessä, sattui silmääni takaa tuleva auto. Hetken hämmentyneenä katsoin koiraa ja autoa vuorotellen ja mietin, että voiko olla.. Kamu tosiaan väisti autoa, ja kun se oli mennyt, siirtyi hän jälleen keskelle tietä jolkottelemaan. Myöhemmin tein aina niin, että näytin kädellä hevosen taakse ja Kamu siirtyi sinne merkistä. Kun ihmiset tätä taitoa sitten ihastelivat, oli kuitenkin pakko kertoa, että en se minä ollut joka tämän opetti, se oli Kamu joka opetti minut. Entä miksi Kamu sitten väisti autoa? Ehkäpä siksi, ettei olisi jäänyt sen alle..

Vastaavia tapauksia on tietysti tähän mennessä sattunut lukuisia. Joistain käyttäytymisistä olen tehnyt oikeita johtopäätöksiä, toisista en. Nyt tuntuu kuitenkin mahtavalta, että on opiskelujen kautta tankannut teoriaa pohjalle, joka antaa selityksen eläinten -ihmisnäkökulmasta- monesti käsittämättömältä tuntuvalle käyttäytymiselle. Silti tuntuu, että pintaa on hiukan raapaistu ja tämä kaikki on vasta alussa! Opiskellessani eläintenkouluttajaksi vasta ymmärsin, miten paljon tietoa on olemassa ja miten vähän siitä tiedän. Sen tiedän kuitenkin, että jokainen eläin opettaa lisää, vaikka vain lyhytkin kohtaaminen.

Näistä kohtaamisista eläinten kanssa ja kouluttamisen ihmetyksistä ajattelin tätä blogia kirjoitella satunnaisesti. 

Kumpi siis kouluttaa kumpaa, ja kumpi on oppii nopeammin?

Tervetuloa mukaan matkaan!

Terkuin,
Anu.

                                               


( Päivitetty: 23.05.2018 23:40 )

 - viksuotus | Kommentoi